Mosahallin ilta oli tällä kertaa eteläkarjalaisten, ja paketin täydensi, että Erän vahvimpana vääntäjänä taisteli NST-kasvatti Ilari Heikkinen.

- Tulos oli sekä meidän heikkouttamme että NST:n vahvuutta, kesken loppuverryttelyn haastatteluun nykäisty Ilari Heikkinen näki.

- NST pelasi hyvin ja erittäin fyysisesti. Ei pystytty vastaamaan siihen vaikka hyvin treenattu ja tikissä ollaankin. Pää ei ollut riittävästi mukana.

Etenkin erien alut olivat tänään sinisille tervanjuontia.

- Puhuttiin ennen peliä nimenomaan, että startti on tärkeä, mutta mukana ei ollut tunnetta niin paljon kuin tarvitaan. Takki auki ei peliin tultu, mutta ehkä vähän jotain luulotautia oli kumminkin. Olemme nuori joukkue, ja pitäähän sen jossain näkyä.  Vastustaja pääsi iskemään maaleja pahasti aina heti kavennustemme perään, ja se vähän latisti fiilistä. Ainahan pitäisi keskittyä vain seuraavaan vaihtoon, mutta jotain niistä tuli mukaan.

NST:n vaarallisuuden piti perustua Risto Töllikön tehoihin ja Jarkko Monthanin torjuntoihin, mutta mitä vielä. Tölliköltä riitti rajusti taistelleessa ryhmässä perushyvä suoritus, ja "Monttua" ei nähty maalin suulla lainkaan.

- Vähän se yllätti, ettei maalilla ollutkaan kokemusta, Ilari Heikkinen hymyili ja kehaisi samalla voiton vieraille torjunutta Janne Tiaista.

- Tulikin nuorta verta ja hyvinhän kaveri palloja napsi. Samalla ei kuitenkaan oltu itse pallon kanssa tarpeeksi aktiivisia. Siellä näkyi liikaa vanhaa Erää, jossa ei muistettu mennä sotatoimialueelle vaan pyörittiin pallon kanssa vaarattomasti reunoilla.